Monet minät -tehtävässä oli funtsittava omaa eloaan. Melko pian mulle hahmottui kuvien aiheet. Syysloman aikan en kuvannut mitään, osaksi flunssan takia (en siis mitään!), osaksi ettei ollut välineitä. Mennä viikolla aloin jo tuumata uuden salaman ostoa, kun tuo oli ollut kadoksissa heinäkuusta asti. Kuinka ollakaan tiistaina nyssykkä löytyi ja salama siis. Olen hankkinut sen noin vuosi sitten käytettynä ja vain kerran aiemmin kuvannut sillä. Mutta nyt se siis käyttöön.
Olin vain tiistaina tunnilla ja mulla toki rekvisiittakassi mukana, mutta emme ehtineet kuvata kuin toive-minää ja sekin Mäen Antin kameraan. Omastani en osannut hakea sopivaa aukkoa salama-asetuksille, vaikka sain naapuriapua. (Nyt tiedän, että virta pitää olla kohdassa "viiva" , ei kohdassa ON). Saan ehkä Antilta kuvan tähän lisättäväksi, mutta nyt voin paljastaa kuvan idean: se on tuo viimeisin - toive, että pystyisin vielä vaeltamaan Lapissa jopa rinkka selässä.
Arki-minä ja pelko-minä on nyt väsätty kotosalla viikonloppuna. Opettelin käyttämään salamaani ja ekaa kertaa myös itselaukaisinta! Hyvä kun nää tehtävät pakottaa ottamaan kamerasta selkoa! Molempia näitä kuvia olen hitusen avannut fotarissa, mutta odotan kovasti sitä meidän ohjelman kuvankäsittelyn opetusta.
Äkkiähän - 1o sekunnissa - noissa piti siirtyä asemiin. Arki-minää tein salamalla, joka käännetty sivuun ja siis heijastaa. Kun siitä tuli melkoisen valoisa (ei kuitenkaan puhki), tein valkoisesta pahvista tötterön salaman päälle, jotta valoa hillitymmin. Sellaisesta kuvasta on vähän avattuna tuo blogin arki-minä.
Pelko-minä kärsii jatkuvasta niskapäänsärystä (eikä pysty rinkan kanssa tunturiin!). Ensin tein salamalla samaan tapaan kuin arjen. Tuli kovasti valoisaa. Sitten otin kaksi fikkaria ja niihin vielä valon eteen sinistä muovitaskua, teipillä kiinni kumpikin ja sivusta suuntaamaan kohti uhria. Kokeilin myös ilman sinisyyttä ja vaihtelin valotusaikoja, mutta tuossa nyt lopputulos. Kuva näytti paljon valoisammalta läppärin isolla näytöllä (tuosta ei melkein saa selvää!?). En halunnut avata liikaa. Toki koetin päästä sopivaan valotukseen itse kuvaustilanteessa, mutta sitten loppu jo voimat.
((Fotari ja kuvat ovat mulla läppärissä, mutta läppärin nettitikku huutaa "Oho! Viestiäsi ei voitu lähettää palvelinvirheen takia (#010)". Pöytäkoneen nettiyhteys on viimein saatu toimimaan viisi päivää sitten, edellisen kerran kesäkuussa. Tarina on pitkä ja tuskastuttava. Ja nyt sitten vuorostaan läppärin nettitikku ryppyilee. On siis siirrettävä blogitetut kuvat tikulla pöytäkoneelle jne. ))
JK. saman päivän ilta. Kiitos Antti toive-minä-kuvista. Valitsin tähän sen kolmannen.
Pääkipu kuva on jäänyt jonkin verran tummaksi, joten hieman tulee ongelmia hahmottamisessa. Arvioisin, että aukon verran lisää valoa, niin kuva toimiikin jo hienosti.
VastaaPoistaNormi/arki-minässä olisin pyrkinyt hieman rajaamaan tiiviimmin ja ehkä koettanut myös laittaa näyttöä aavistuksen ruutuun päin, ettei se ole pelkkä näytön profiili. 20 asteen ja 10 cm siirto itseäsi tai itseäsi näyttöä kohti olisi parantanut kuvaa selkeästi. Lisäksi olisin pyrkinyt heijastamaan vasemman käden puoleisesta seinästä, tai jostain vastaavasta salaman, olisit voinut helpommin kontroloida valon suuntaa.
Unelma minäsi kohdalla ongelmana on liian väljä rajaus. Jos olisit lähempänä kameraa ja kameran asetuksissa käytetty riittävän pientä aukkoa 8-16 tietämillä, olisit katsomalla omaan oikeaan saanut vaikutelman että katsot maisemaa, vaikka katse on kameraan, mahdollisesti apusalamaa käyttäen salamaa lievästi alivalottaen. Kuva olisiaiheeltaan tiiviimpi ja olemisesi kuvassa enemmän perusteltu.
Ota läppäri mukaan, niin saadaan läppäri toimimaan, sen katsominen ei pitäisi olla mikään iso juttu.
No, sitä mukaa kommentoidaan vielä puuttuva kuva.
VastaaPoistaMielestäni hieno kuva, vielä, kun taustan kirjahylly olisi rajautunut pois, tai sitä olisi hieman lisää. Vaikka ei sekään oikeastaan paljoa kuvaa rasita, tuo vähän miljöötä kuvaan. Ilme on hyvä valaisu on onnistunut ja rajaus kohdallaan.
Tuli mieleen tuon läppäriongelman kohdalla, mahtaako ongelma olla heikko signaali, mulla olis lisä antenni tuohon tikkuun.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaPuhutteleva ja paljon kertova kuvasarja minän rooleistasi, peloistasi ja toiveistasi.
VastaaPoistaEnsimmäisessä kuvassa olisit voinut avata sävyalaa, jotta kuvan tumma sävyala näkyisi paremmin. Miten sen teet? Jos sinulla on PhotoShop (Elements tai parempi) tee näin: 1. avaa kuvasi ohjelman työpyödälle, 2.paina ctrl+L, tartu hiiren vasemmalla histogrammin alla olevaan harmaaseen kolmionmuotoiseen säätimeen ja raahaa sitä vasemmalle. Huomaat, että kuvasi tummat sävyt alkavat avautua!
Normiminäsi on arkinen, kuten varmasti normiroolisi opettajana ja kotitöiden äärellä sitä usein onkin. Martin kommentti näytön pienestä kääntämisestä pitää paikkansa. Toisaalta dokumentaarinen, järjestelemätön kuva vahvistaa arkisuutta.
Ihanneminäsi unelmoi selvästi vapaudesta, tilasta ja puhtaasta luonnosta. Kuvasi on hyvin sommiteltu, kultaisen leikkauksen rajaus nostaa sinut vahvasti maisemasta esille.
”RemonttiKaija” kertoo myös halustasi olla vapaa arkisesta roolistasi. Mikäs sen rennompaa, kun vetää haalarit päälle ja ryhtyä nikkaroimaan tai vaikkapa puutarhahommiin! Kuvasi on valaisultaan juuri sitä mitä olemme harjoitelleetkin; päävalo, varjopuoli+valokolmia, korostava hiusvalo, joka myös viistää kapeana kiilana poskea. Varjopuolella mielestäni olisi voinut hiukan tasoittaa valoa, jotta poski ei olisi jäänyt aivan näin tummaksi.