Kevään näyttelyyn ehdokkaita

Suomi nyt -näyttelyyn tällä hetkellä multa tarjolla kaksi neljän kuvan sarjaa. Sarjassa "Saammeko ...?" lasikannu ja pikarit, toteutettu yhteistyönä, sarjassa "Kun ..." porsliinikannu järven rannalla, toteutus oma Kynsiveden rannalla Keski-Suomessa päivänä, jolloin järvelle ei pääse jalan eikä veneellä. Kummatkin sarjat on kohdattavissa vertauskuvallisesti. Kuvat hiomattomia, samoin niiden nimetkin osittain, mutta näistä lähdetään.

Sarja "Saammeko ...?"


Saammeko saman verran?


Saammeko samasta kannusta?



Saammeko vain vettä? 1


Saammeko vain vettä? 2

"Saammeko"-sarjan voisi muuttaakin "Luulimme"-sarjaksi: Luulimme saavamme saman verran, Luulimme saavamme samasta kannusta, Luulimme saavamme vettä.



Sarja "Kun ..."


Kun saa tuutin täydeltä


Kun tulee mitta täyteen


Kun saa hetken huoahtaa


Kun väsyy vaan ei uppoa

Kuvia kurssivuodelta

En nyt liitä kuvia tähän, mutta blogistani löytyy. Ehdottaisin kurssikimaraan (ainakin) kahta kuvaa tuulimyllystä, joulukuun Hesan reissulta kuvaa Aleksanterinkatu ja Akateemisessa kirjakaupassa viiden minuutin kuluttua Sofi Oksanen sekä muutamia muotikuvia hissitehtaalta.

Syrjähypyn seurauksia

Luin juuri Vienan Karjalan kuvista ja teksteistä saamani kommentit - kiitos Martti ja Jyrki. Niinpä on ihan pakko laittaa seuraava teksti näkösälle. Se syntyi tapahtumapäivänä eli toissapäivänä eikä ole aprillipilaa.

Maalis-Vienan seurauksia

Pistin pennoset pinohon,
eurot ehjiksi riveiksi
kukkaron kulmista kopistin,
taskunpohjat tyhjensin.

Jo sai uutta lasia,
putken toisen toroksi
kamerani kaunokainen,
kuvakoneeni komia.

Nyt saan nassut lähemmäksi,
hymyn tuikkeen tutummaksi,
linnun lentävän kotkaksi,
isoksi hahmon harmajan.

Loisti kuu taivahalla,
laski aurinko metsän taa
voihan lempo - oispa mulla
oispa ollut mukanani
viime kuussa retkelläni
Jyskyjärven tanterilla
taikaputki kamerassa
zoomirengas laatikossa.

Vaan eipä hätää,
ei murhetta minkäänmoista
saanhan sinne uudelleen,
toki vielä toisen kerran
Vienan Karjalaan kadota,
Jyskyjärvelle löytää.

Jo on matkani varattu
Niikon kyytiiin kysytty.
Jos ei ennen niin syksyllä
alle talven tuiskujen.

JK.
Muistikortti on koettu
uljahampi ostettu
kuustoist megaa pikseleitä
tilaa kuvien tulla.

Kaija Halme
1.4.2011

Terapeuttinen valokuva 2 ja 3

Aiheenani on siis vanha kotini Haagassa, josta iäkkäät vanhempani muuttivat reilu vuosi sitten läheiseen palvelutaloon. Remontti on valmistunut, mutta he eivät kykene enää asumaan ilman apuja, joten paluumuuttoa ei tullut.

Luovuin pölyisen ullakon pöyhistelystä. Palasin viime keskiviikkoiltana hyvin levollisin mielin kameran ja jalustan kanssa tuohon asuntoon. Hetkeä aiemmin äitini oli palvelutalossa jutellut pullan leipomisesta: miten hän oli kova leipomaan aikoinaan ja nytkin tekisi mieli, mutta murtuneet, kivuliaat kädet eivät sitä salli. En muistanut koko pullan tuoksuakaan ennen hänen tuota jutusteluaan. Mutta nyt hain liinat leikkuupöydäälle, johon pullat aina laitettiin jäähtymään - siis silloin joskus, kymmeniä vuosia sitten.

Alla oleva teksti syntyi tänä sunnuntaiaamuna ihan pikkuisen pusaamalla. Runomitta tuli mulla Vienan Karjalan tuliaisina!!

Haagan koti

Kimpsut, kampsut kasattu,
kaikki kerätty kokoon
pois remontin rojuista,
piiloon pahaista pölyä.

Kupit kaapeista kerätty,
kipot kasattu kasseihin,
jauhopussit pois pantu,
sokerit, suolat siivottu.

Muuttivat muualle asujat,
asettuivat toiseen taloon.

Kului aikaa vuoden verran,
saapui toinen talvi taloon,
ei jaksa enää jalka nousta,
ei tulla takaisin vanhaan kotiin.

Iso tyynenä toteaa,
taulun sisästä lymyää:
niin on maailman mentävä,
muuttuvat menot kulkijain.

Kaikella on aikansa,
oma kohtansa korea,
hyvää hyvällä muistaa,
pahan pois murentua.

Nyt on hetki seisahtua
katsoa omaa oloa
mieltää muistot mielessä
katsoa kuvat kuultavat
ajatukset avarat
asettua omiin oloihin
mielen muistin hyllyköille
sisimmille sijoille.

Sieltä ne on saatavilla
puolukat poimittavissa
Oman elämän saaliina
kasvavana rikkautena.

3.4.2011
Kaija Halme