Tiistaina illan hämärtyessä pääsin viimein käymään Haagassa. Kuvasin pikaisesti taloa talviasussaan ja lopuksi laahauduin vinttiin. Siellä on pölyistä ja sekaista. Jotakin menneestä kertoo sinkkiamme - ajasta ennen muovia! En löytänyt sitä, mitä olin toivonut. Myöhemmin sain siskoltani vinkin, että voisi löytyäkin! - Vanhoja puusuksia oli orrella useampiakin!
Äidiltäni sain lainaksi valokuva-albumin, jossa kuvia lapsuuden ajoilta. Niissä mm. hiihtokilpailut tuon kerrostalon lapsikatraalle meikäläinen mukana. Ne sukset ja sauvat!
Homma siis jatkuu pala palalta vähän verkkaisesti.
Otan maanantaina salaman kaikkineen mukaani. Jospa saisin sen käytössä vähän ohjausta.
Oikeastaan nostalgisia kuvia, tutun näköistä. Tuollainen se on vanhempieni vinttikin. Mielestäni tuossa vasemmanpuolisessa kuvassa voisi onnistua sellainen haamumainen omakuva vaikkapa niiden suksien kanssa. Pitkä valaisu ja sulkevan verhon täsmäyksellä saapuminen tähän kuvaan, valoitusaika 30s, oma osuus kuvassa alle 10 s, melko typistetty salaman käyttö, ettei se pilaa lämmintä hehkulampun valoa ja asetettuna, jonnekkin missä se ei näy kuvassa. pienen snootin tapainen voisi toimia ok.
VastaaPoistaTälaisia ajatuksia vinttikomerosta..., samalla saisi liitettyä itsensä kuvaan.
Hyvä Kaija! Valitsemasi kohteen käsittely, prosessointi etenee askel askeleelta. Seuraavaksi löytänet sukset sekä vanhoja albumikuvia. Se johtanee sinut luovan/taiteellisen kuvailmaisun äärelle. Itse näkisin yhtenä visuaalisena mahdollisuutena toteuttaa tämän kuvaparina; mennyt/nykyisyys. En halua kertoa tässä vaiheessa tarkemmin omista visuaalisista kuvistani vaan annan ilmaisun vapauden sinulle. Nythän on kysymys sinun terapeuttisesta prosessista.
VastaaPoistaMuista kirjata kokemiasi terapeuttisia ajatuksia ja tunteita koko käymäsi prosessin ajan. Jalosta ne - jos siltä tuntuu - taiteellisiksi sovelluksiksi.